historiikki
piisit
lukupiirireissutarinat
vanikuvat
vaniposti
keikkakalenteri
keikkatillauskuponki
linkkilöitä
etusivu
Teräksen lukupiiri: Vallankumous on jo ovella
Ele Alenius: Sosialistiseen Suomeen (Kirjayhtymä 1969)Monesti on sanottu, että SKDL:n puheenjohtaja Ele Alenius olisi liian pehmeä, liian sovitteleva, liian suvaitsevainen. Ja tottahan se on joka sana, jos herran opusta Sosialistiseen Suomeen on uskominen.
Lupaavasta kirjan otsikosta huolimatta kirja on pettymys: Alenius ajaa "rauhanomaista, demokraattista ja inhimillistä tietä sosialismiin". Missä on läski- ja konikapinoiden perinne?
Kyllähän tämä "inhimillisen sosialismin henki" on ihan hyvä lähtökohta, mutta sitten kun Alenius alkaa viemään hengenpohdintansa sille asteelle, että hän pohtii sosialismin edustajien keskinäisiä oppiriitojen muistuttavan "hämmästyttävän paljon sukua uskonnollisille asenteille", hän menee liian pitkälle. Aleniuksen mukaan liiallinen kiihkomielisyys karkoittaa suvaitsevaisempia pois vallankumousjunasta. Eipä heitä siellä kaivatakaan, Herra Alenius.
Hän vuodattaa: "Itse olen aina tuntenut kiihkeät oppiriidat ahdistavina ja itse asian kannalta vahingollisina ilmiöinä.
Kun kirjoitus siirtyy sosialismin ruotimiseen, Alenius pääsee takaisin kärryille: "Sosialistinen yhteiskunta vallitsee vasta silloin, kun yhteiskunnassa ei enää pidetä yksityisten ihmisten hyväksi käyttöä moraalisesti eikä laillisesti oikeutettuna." Tokihan pitää samalla tuotantovälineiden olla yhteiskunnallisessa omistuksessa ja "laajan demokratian" tule vallita eli asiainhoidon tulee olla työtätekevien käsissä.
Edeltäjiensä vallankumousoppaita Alenius ei ole tainnut uskoa, sillä hän vaatii sosialistien pitäytyvän ensi sijassa "objektiivisiin tosiasioihin eikä propagandistiseen tarkoituksenmukaisuuteen". Toisaalta hän myöntää, ettei yhteiskunnassa ole olemassa "absoluuttista totuutta", vain luokkatotuus - ja niitäkin kaksi, porvaristolla omansa ja työväenluokalla omansa.
"Propaganda ei saa olla itsetarkoitus. Se voi olla hyvä palvelija, mutta se on huono renki."
Alenius nousevaan sukupolveen, suuriin ikäluokkiin: Uudella sukupolvella on oltava ei vain oikeus, vaan velvollisuus lähestyä maailmaa hallitsevia ideologioita varauksin ja tarvittavin uudistusvaatimuksin. Sitten hän syyttää ns. stalinismia sosialismin aatteiden leviämisen "psykologiseksi estäjäksi" länsimaissa. Mutta entäpä kun juuri stalinismi - uutena tulkintana - on juuri nuorison mieleen? Taas putosi Ele veneestä.
Tsekkoslovakian tapahtumista Aleniuksella on rohkea, tekisi mieli sanoa, että tyhmänrohkea mielipide. Hän pitää väliintuloa "traagisena erehdyksenä". Länsimaiden sosialististen liikkeiden kannalta olisi Aleniuksen mukaan ollut Tsekkoslovakian uuden kokeilun toivonut jatkuvan häiriintymättä, sillä se olisi voinut antaa paljon sellaista uutta kokemusta, jota erityisesti kehittyneiden maiden sosialistit tarvitsevat.
Viisi vaihtoehtoa
Vasemmistososialistit katsovat, että sosialismia kohti voidaan edetä asteittain ja kapitalistisen järjestelmän vallitessakin "laajentamalla poliitista ja taloudellista demokratiaa ja lisäämällä yhteiskunnan omistaman tuotannon suhteellista osuutta talouselämään". Alenius haluaa välttää kaavamaista suhtautumista luokkataistelun alati jatkuvasta kiristymisestä: "Jos ristiriidat aina vain kärjistyisivät, olisi räjähdyksen pitänyt tapahtua jo monta kertaa, koska ne ovat jo vuosikymmeniä sitten olleet erittäin kärkeviä." Luokkaristiriitojen olemassaolo ei siis sinänsä johda uuteen yhteiskuntaan, elleivät ihmiset tiedosta niitä ha sebn perusteella ryhdy toimintaan yhteiskunnan muuttamiseksi. Aleniuksen mukaan vaihtoehtoja on toki muitakin. Sosialismiin siirtymisen yleiset edellytykset kehittyneessa kapitalistisessa yhteiskunnassa syntyvät:1. Uuden maailmansodan ja maailmanvallankumouksen perusteella.
2. Sen johdosta, että sosialististen maiden poliittinen ja ideologinen taistelu kapitalismia vastaan yhtyneenä kolmannen maailman imperialismin vastaiseen taisteluun aiheuttaa kapitalismin yleismaailmallisen heikentymisen ja ajan mittaan tapahtuvan luhistumisen.
3. Sen perusteella, että kapitalismin sisäiset yhteiskunnalliset ja poliittiset ristiriidat jatkuvasti kärjistyvät ja luokkakantainen taistelu kiristyy.
4. Silloin, kun kapitalistisen talousjärjestelmän sisällä syntyy sellainen yleismaailmallinen kriisi, joka johtaa vallankumoukselliseen tilanteeseen.
5. Sitä mukaa kuin kapitalististen maiden talous ei enää kykene kehittymään riittävän voimakkaasti tuotantolaitosten yksityisten omistussuhteiden pohjalla ja niiden muuttamisen välttämättömyys aletaan tiedostaa yhä laajemmin koko yhteiskunnassa.
Ja sitten puhheista parrikaateille!
Selma Rytkönen
Kansakoulun opettaja
Onhan tuota päevitelty 8.7.2006