Teräksen lukupiiri: Kekkosen jalanjäljillä

Kirja on julkaistu mainiolla hetkellä. Edessä on keskustapuolueen oma valinta presidenttiehdokkaaksi vuoden 1982 vaaleihin: Virolainen vai Väyrysen tukema Karjalainen? Tämän kirjan luettuaan, ei ole epäselvää, kumpi tulisi valita. Karjalainen on todellinen valtiomies, jonka arvo tunnustetaan myös itäisessä naapurissamme Neuvostoliitossa.

Ahti Kalle Samuli Karjalainen syntyi helmikuun 23. päivänä vuonna 1923. Hän varttui Etelä-Savossa, Lepola-nimisellä pientilalla 21 kilometrin päässä Hirvensalmen keskuksesta. Ahdin isä Anshelm oli kyläkauppias ja pienviljelijä, äiti Anna Lyydia os. Viherlehto. "Isä oli hiljainen, äiti touhukas", Karjalainen muistelee. Lapsia perheessä oli neljä: veli Arvo sekä siskot Saara ja Tekla. Oppikoulun lapset kävivät Mikkelissä. Ahti haaveili pienenä poikana hevosmiehen ja papin ammateista. Koulussaan hän oli luokan priimus, ylioppilastodistuksen keskiarvo oli 9.26.

Ruotsia ja saksaa hän luki koulussa, englantia varsinaisesti vasta yliopistossa. Lukiossa hän luki myös ranskaa ja latinaa. Kielimiehiä siis. Karjalainen määrittää itseään savolaisuuden kautta: "Savolainen suhtautuu vaikeisiin, välillä tuskaisiinkin asioihin vanhan kansanviisauden mukaisesti: Kierrä kivi, älä kiroa sitä."

Tammikuussa 1940 Karjalainen lähti 16-vuotiaana vapaaehtoisena talvisotaan. Sotaan hän ei ennättänyt, vaan vietti kesän 1940 ensin Evon metsäkoululla ja sitten Luther-opistolla Järvenpäässä. Karjalaisesta tuli Päämajan tiedusteluosaston radiosähköttäjä. Lukuvuodeksi 1940-41 hän palasi Mikkeliin oppikouluun. Sitten alkoi taas sota ja Ahtia vietiin Karjalan Kannakselle ja myöhemmin Äänislinnaan eli Petroskoihin tai, "kuten venäläiset sanovat, Petrozavodskiin".

Sota jätti Ahtiin jälkensä. "Yksi luonteenpiirteeni on ehkä se, etten ole kovin avoin. (...) Joutuminen 16-vuotiaana sotaan ei ainakaan lisännyt avoimmuuttani", Karjalainen tunnustaa. "Myöhemmällä iällä olen hiukan vapautunut, mutta en minä vieläkään mikään varsinainen lörpöttelijä liene." Karjalainen opiskeli Helsingissä parissa vuodessa valtiotieteen kandidaatiksi - ja kokonaan velaksi. Myöhemmin Tankeroksi soimattu Karjalainen suoritti rutkalti kieliopintoja, pro exercitionit latinassa ja saksassa. Venäjääkin hän opiskeli sodan lopulla. "Latina onkin ollut hyödyllisin kieleni", hän muistelee. "Omassa ammattiaineessani kansantaloustieteessä terminologia inflaatioineen ja deflaatioineen pohjautuu suurelta osin latinaan."

Tulevan vaimonsa Päivi Helinä Koskisen Karjalainen tapasi Savolaisessa Osakunnassa, Martti Ruudun johtamassa osakunnan kuorossa SOL:ssa. "Meillä oli sellainen sopimus, että naimisiin ei mennä ennen kuin molemmat ovat valmiita." Keppi ja porkkana toimivat: Ahdista tuli pian valtiotieteitten kandidaatti joulukuussa 1946, Päivi valmistui filosofian maisteriksi jo huhtikuussa. Häitä vietettiin Mikkelin lähellä Karilan koetilalla. "Häämatkaksi jäi seuraavan päivän paluu Helsinkiin työhön."

Hallitukset ovat purjeita,
kansa on tuuli, valtio on laiva,
aika on meri.
- Börne

Teräväpäinen Ahti osallistui innokkaasti Maalaisliiton toimintaan ja vuonna 1950 hänen poliittinen nousukierteensä alkoi. Pääministeri Urho Kekkonen kutsui hänet poliittiseksi sihteerikseen. Työ jatkui useita vuosia ja keskeytyi välillä vain Suomen Pankkia koskevan väitöskirjan takia.

Väitöskirja valmistui ja Kekkosesta tuli presidentti. Tuoreeltaan hän lähetti kirjeen Karjalaiselle: "Toivonkin, että nopeasti saisit poikkeuksellista taitoasi ja suuria tietojasi vastaavan aseman yhteiskunnasta."

Tehtäviä tuli: vuodesta 1961 vuoteen 1975 Karjalainen oli yhteensä yhdeksän vuotta ja kolme kuukautta ulkoministerinä. Hänen pääministereinään olivat niin J.V. Sukselainen, Martti Miettunen, Johannes Virolainen, Mauno Koivisto, Rafael Paasio kuin Kalevi Sorsa. Pääministerinä Karjalainen toimi kahdesti. "Paasikiven-Kekkosen linjan mukaisesti olen osaltani koettanut aina mahdollisimman myönteisesti selittää lännen ihmisille, mitä tiedämme idästä, ja idän ihmisille, mitä tiedämme lännestä. (...) Tämä rauhan ja ymmärryksen rakennustyö on edullista meille itsellemmekin."

Valtakunnan mahtimiehenä Karjalainen tapasi myös muita kuuluisuuksia. Armi os. Kuuselan ja Gil Hilarion hän tapasi useasti. "Olin nimittänyt Gilin Suomen konsuliksi Filippiineille, ja he olivat tästä niin kiitollisia, että toivat minulle lahjaksi komean mahonkisen sikarilaatikon. (...) Armi oli jo aiemmin käynyt tapaamassa minua; ystäväni Olavi J. Mattila toimi jonkinlaisena välimiehenä ja joskus myöhemmin hän tarjosi Hilarioiden kunniaksi päivälliset Kalastajatorpalla." Karjalainen tapasi myös sellaisia maailmankuuluja, kuin Persian shaahipariskunnan. Shaahi Reza Pahlavin puoliso Farah "oli viehättävä, voisi sanoa kauniskin", Ahti muistaa intiimejä päivällisiä, joissa syötiin kultahaarukoilla kultalautasilta. Intiassa hän tapasi Indira Gandhin, Keniassa presidentti Jomo Keniatan, Tansaniassa presidentti Julius Nyereren ja niin edelleen. Etiopiassa keisari Haile Selassien Karjalainen tapasi elokuussa 1974 mahdollisesti viimeisenä länsimaisena ulkoministerinä ennen marraskuun 1974 vallankaappausta.

Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden perusta on luottamus.
- Ahti Karjalainen

"Maailma on täynnä kremnologeja, joista kukaan ei tiedä, mitä Kremlissä tapahtuu tai mitä tulee tapahtumaan. He tietävät vain sen, mitä on tapahtunut", Karjalainen sivaltaa. Hän itse on ollut ajan hermolla. Esimerkiksi vuonna 1964 Karjalainen oli Moskovassa, kun Hrustshevin valta siirtyi Aleksei Kosyginille. Hänen jälkeensä pääministeriksi noussut Nikolai Tihonovkin on Karjalaisen tuttuja. "En usko, että meidän on syytä pelätä sukupolvenvaihdosta sen enempää Suomen kuin Neuvostoliitonkaan johdossa", hän rauhuuttelee.

Liian läheisiä idänsuhteet eivät edes voi olla. Ja mitä suomettuneisuuteen tulee: "Meille sopii hyvin, että Suomi suomettuu. Se vielä puuttuisi, että Suomi venäläistyisi tai ruotsittuisi."

Kirja myös paljastaa, että Ahti Karjalainen oli itse asiassa Helsingin ETYK-kokouksen aloitteen takana. "Ajatus ETYKistä syntyi ainakin kahdessa paikassa (...) ulkoministerinä annoin virkamiesten tehtäväksi suunnitella Euroopan turvallisuuskokousta. Suunnilleen samaan aikaan siloinen YK-suurlähettiläämme Max Jakobson oli lounaalla tasavallan presidentin luona, ja sielläkin asiasta oli syntynyt keskustelua. Lounaan jälkeen presidentti soitti minulle ja esitti tätä ajatusta." Alku ei näyttänyt hyvältä, mutta sitten ulkomailla mielenkiinto heräsi. Kekkonen sanoi helpottuneena: "Piru vie, kyllä se nyt taitaa tänne Suomeen tulla."

Vuoden 1975 suurtapahtuman alla oli Helsingissä ETYK-ulkoministeritapaaminen vuonna 1973. Suomen valtuuskunnassa olivat Karjalaisen lisäksi silloisen virkamieshallituksen pääministeri Keijo Liinamaa, ulkoministeri Olavi J. Mattila sekä suurimpien puolueiden johtajat, Kalevi Sorsa, Aarne Saarinen ja Harri Holkeri.

Talouspuolella Finnvalcon aiheuttama valtionyhtiöiden maineen mustuminen huolettaa Karjalaista. Jos kotoinen kapitalistinen elämänmallimme muovautuu kohti sosialismia, liikettä on myös sosialistileirissä. "Erään ajatusleikin mukaan sosialismin taloudellinen kehitys johtaa ensin sosialistiseen markkinatalouteen, sitten kapitalistiseen sosialismiin, ja lopulta kapitalismi ja sosialismi yhtyvät." Valtionyhtiöistä Karjalaisen ehdoton lempilapsi on Rautaruukki, jota hän oli kauppa- ja teollisuusministerinä perustamassa ja jonka hallintoneuvoston puheenjohtajana hän istui todella pitkään.

Muuten mainion kirjan hämmentävin osa koskee ammattiyhdistysliikettä, jonka merkitystä Karjalainen vähättelee. "Esimerkiksi lakot on vanhentunut ase, kuten presidentti [Kekkonen] SAK:n 70-vuotisjuhlissa vuoden 1977 totesi", hän murjaisee. Karjalaisen mukaan lakkoasetta ei pidä kieltää, mutta "joitakin rajoituksia siihen voisi asettaa".

Pelottavaa... Pitää muistaa Karjalaisen vaalipuhelevyn vuoden 1966 vaalien alla, jossa hän "ceterum censeo" -sitaatein maalaili kauhukuvia vasemmistoenemmistöisestä eduskunnasta. Vaikka Ahdin ulkopoliittinen linja onkin puhdas Paasikiven-Kekkosen-Karjalaisen linja, niin onko Karjalaisesta sittenkään tullut työmiehen ystävää ja koko kansan presidenttiä?

Selma Rytkönen
Kansakoulun opettaja

Onhan tuota päevitelty 30.9.2005