etusivu

YYA-sopimus 60 vuotta

YYA-kalenterj

Kuten tunnettua syksyn 1939 neuvotteluissa ei Suomen ja Neuvostoliiton kesken päästy yksimielisyyteen. Seurauksena oli talvisota.

Ajatus Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sopimuksesta tuli sotien jälkeen esille syksyllä 1944 muutamia kuukausia väli­rauhan jälkeen. Valvontakomission puheenjohtaja kenraali­eversti Zhdanov tiedusteli silloisen Tasavallan Presidentin Mannerheimin mielipidettä samantapaisen yhteistoimintaso­pimuksen solmimisesta mikä oli tehty Tshekkoslovakian kanssa vuonna 1943. Myöhemmin, vuoden 1945 toukokuussa kenraalieversti Zhdanov otti kysymyksen puheeksi silloisen pääministeri Paasikiven kanssa.

Vaikka nämä alustavat tunnustelut päättyivät siihen, että Neu­vostoliiton hallituksen piti käsitellä asiaa ja palata siihen, pre­sidentti Paasikivi antoi Suomi-Neuvostoliitto-Seuran julkaisul­le helmikuussa 1947, siis enemmän kuin vuosi ennen YYA-sopimuksen solmimista, haastattelulausunnon, jolla on erittäin keskeinen merkitys YYA-sopimuksen valmisteluvaiheissa. Lausunto kuului seuraavasti:

"Suomen kansa haluaa rakentaa tulevaisuutensa rauhansopi­muksen luomalle perustalle ja välttää tulla sekotetuksi enem­piin sotaisiin selkkauksiin. Suomen kansa tahtoo elää rauhas­sa kaikkien kanssa, eikä silla ole vihollisia. Jos kuitenkin Suo­mea vastaan tai sen alueen kautta Neuvostoliittoa vastaan tehtaisiin sotilaallinen hyokkäys, Suomi tulee kaikin keinoin puolustautumaan. Elleivät sen voimat kuitenkaan tähän riittäisi, olisi apu haettava Neuvostoliitolta." Presidentti Paasikiven lähtökohta oli realistinen ja selkeä. Se tulee erittäin selväpiirteisesti esille siinä Paasikiven itsensä kir­joittamassa selonteossa, joka hallituksen nimissä esitettiin 15.3. 1948 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Sen jälkeen kun haastattelulausuntoon oli viitattu, jatkuu selonteko seu­raavasti: "Presidentti Paasikiven edellämainitun haastattelulausunnon tarkoituksena oli todeta 1) ettei Suomi vastaisuu­dessa tule koskaan taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan, 2) että Suomi haluaa jäädä kaikkien mandollisten riitaisuuksien ulkopuolelle, 3) että Suomi tulee puolustamaan aluettaan, jos hyökkäys tapahtuu Suomea vastaan tai Suomen kautta Neu­vostoliittoa vastaan, ja 4) että jos Suomen puolustusvoima tällöin osoittautuisi riittamattömaksi. Neuvostoliitto osallistuisi puolustamiseen."

On luonnollista, että Paasikiven lausuntoon kiinnitettiin Mos­kovassa suurta huomiota. Se kävi selville suomalaisen hallitusvaltuuskunnan vierailun aikana Moskovassa marraskuussa 1947 sekä myohemmin itse sopimusneuvottelujen aikana.

Neuvostoliitto palasi kysymykseen virallisesti vuoden 1948 helmikuun 22. päivänä, jolloin ministerineuvoston puheenjohtaja J. V. Stalin ehdotti neuvotteluja sopimuksen solmimisek­si.

Historian tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on etsiä motiivit, jotka ovat tietyn tapahtuman tai tapahtumasarjan takana. YYA-sopimuksen osalta voidaan kysyä, miksi se solmittiin ja miksi juuri vuonna 1948. Yksi vastaus on luettavissa YYA-sopimuksen johtolauseessa, jossa mainitaan sopimuksen tarkoitukseksi ystävällisten suhteiden kehittäminen Suomen ja Neuvostoliiton valillä. Mutta tämä olisi varsin pinnallinen vas­taus, kun kyseessä on historiallisesti käänteentekevä sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä seka erittäin merkittävä ta­pahtuma myos kansainvälisessä politiikassa. Käänteentekevä se on siinä suhteessa, että YYA-sopimus merkitsee loppua epäluulon ja vihamielisyyden sävyttämille suhteille. YYA-sopi­mus on alullesaadun vilpittömän ja rehellisen ystavyyspolitiikan horjuttamaton kulmakivi. Näistä toteamuksista voidaan varsin selkeästi havaita, mitkä elämäntärkeät syyt ovat vaikut­taneet YYA-sopimuksen syntyyn.

Onhan tuota päevitelty 16.10.2006