Hyvät Toverit!

Se, että toimitte opintopiireissä, on ehdoton edellytys vallankumouksellisen tietoisuutenne kehittymiselle. Yliopistolla Teitä niinsanotusti opettavat aks-läiset, sinimustat, lotat ja reservinupseerit. Heille työväenliike on ollut aina punainen vaate. Liehuttakaa yliopistolla punalippua, niin että patamustien porvarien sapet kiehuvat!

Varsinainen aiheeni tänä iltana on raittiuden ja urheilun asema työväenliikkeessä. Urheilun ja työväenliikkeen suhde on kaikille tuttu, suorastaan itsestäänselvä. Raittiuden, urheilun ja työväenliikkeen troikka on valitettavasti monille tovereillekin paljon vieraampi. Työväenliikkeen alkutaipaleella raittius kuului ohjelmamme tärkeimpiin kohtiin. Ilman vasemmiston ääniä kieltolaki ei olisi koskaan astunut voimaan! Se, että porvarillisesta tasavallasta ei ollut sen voimassapitäjäksi, on toinen asia.

Entisaikojen toverit tiesivät sen, mikä on tämän päivän valistuneilta tovereilta sumentunut: viina pehmentää viisaankin toverin taistelutahdon. Nykypäivänä väkijuomilla on kapitalisteille ja heidän hännystelijöilleen entistä suurempi merkitys työväenluokan kurissapitämiseksi. Kun Marxin aiheesta kiroama ideologinen oopiumi, uskonto, ei enää mene työläisten päähän, niin työväen itsenäinen ajattelu turrutetaan yhä runsaammalla alkoholilla. Uusin ja pirullisin turvoke on keskiolut, jota monet valistuneetkaan toverit eivät pidä alkoholina.

Raittiusväki ja urheilijat ovat kautta aikojen tienneet, etteivät alkoholi ja urheilu eivät sovi yhteen. Viina vie ihanteista poispäin, jäntevä säännönmukainen urheilu kohti niitä. Teesin ja antiteesin muovaama synteesi on tässä tapauksessa surkea: urheilukuntonsa ja aatteelliset ihanteensa alkoholiin hukuttava on häpeäksi työväenluokalle - sanoisinko demari, tai suorastaan Väinö Leskinen, mestariuimari, juoppo ja tannerilainen samassa persoonassa. Sen miehen kunniaksi on sanottava, että löysi aikansa päätään Neuvostoliiton kylkeen lyötyään oikealle ulkopoliittiselle polulle.

Nykyään urheilijat malttavat yleensä olla ryyppäämättä harjoituskaudella ja kilpailuissa. Sitä pahempi on, ettei kilpailujen jälkeisestä maljailusta ole päästy. Mikä törkeintä: urheilijoiden julkinen juopottelu, erheellisesti juhlinnaksi nimitetty, on lisääntynyt. Katsomoissa ryypätään yleisesti. Jopa TUL:n Liittojuhlilla on nähty juopuneita. Moraalisesti tämä antaa huonon esimerkin nuorelle urheilijapolvelle.

Voidaanhan tietysti sanoa kuten Tahko Pihkala, että parempi kun ryyppäävät ja urheilevat kuin että vain ryyppäisivät. Tässäkin näkyy porvarien moraalinen velttous: annetaan urheilijoidenkin ryypätä rauhassa, jos he menestyvät. Surullisena esimerkkinä loistaa Oulun NMKY:n Julma-Juha Väätäinen, joka ”Kierros vielä” -kirjassaan julistaa kitanneensa punaviiniä harjoituskausillaankin. Julmaa tuossa miehessä on vain viinanhimo!

Toverit! Työväenluokan aatteista voimansa ammentavien on vedettävä tiukkaa linjaa. Ei tippaakaan! Olemme työväenluokan historiasta nähneet, että tuloksia on saavutettu vain tinkimättömyydellä

Joskus kaipaa suorastaan entisajan toverikuria. Ryyppäämään ratkennut toveri erotettiin seurasta ja tieto merkittiin TUL:n kurinpitorekisteriin. Vielä 1950-luvulla keihäänheiton kiuruvetinen suurlupaus Soini Nikkinen, tuleva maailmanennätysmies sai pitkän kilpailukiellon ryyppäilystä. Näin rankat keinot eivät ehkä sovi nykyaikaan, mutta viinaanmenevästä toverista ei saisi tehdä sankaria.

Opiskelijapiireissä pidetään valitettavasti radikaalina punaviinin ja oluen ryystämistä. Sanotaan kapinoitavan pikkuporvarillista sievistelyä vastaan. Samaa touhua se perimmiltään on kuin sherryn lipitys pikkusormi pystyssä. Paljonko viinihuuruinen jorina parantaa maailmaa? Ei tippaakaan! Suotta on Saarikoskesta sankari tehty - humalassa hyttynenkin saa härän voimat, mutta ei känni tee pikkuporvarillisesta rääväsuusta työväenliikkeen tavoitteiden esitaistelijaa.

Juopottelua perustellaan tarpeella irrottautua arjen murheista. Se on kuitenkin kapitalistisen yhteiskunnan kavalin keino sumentaa työläisten tajunta. Tiedätte, että Helsingin Sanomia voi rehellinen ihminen lukea vain rukkaset kädessä. Kuitenkin tartutte viinapulloon paljain käsin - ja teette itsellenne vielä suuremman vahingon. Monet työväenluokan miehet ja pyrkimykset ovat sortuneet viinan vuoksi. Vuoden 1918 vallankumous hukkui paitsi työväen luokan vereen niin johtajiensa juominkeihin - tämä on pakko tunnustaa.

Työväenluokan edustajina esiintyneet ovat herran housuihin päästyään myyneet ihanteensa lasitöihin totuttuaan. Sisäministeri Yrjö Leinosta, siihen asti raittiista miehestä, tuli muutamassa vuodessa juoppo 1940-luvulla. Vastikään jouduimme Erkon aviisista lukemaan rautavaaralaisesta kansanedustajasta Veikko J. Rytkösestä, joka oli sammunut eduskunnan saunaan. Sitä ennen mies oli ehtinyt vääntää lauteille paskan.

Häpeä myöntää, että joskus Erkkokin puhuu totta. Lieventävää asiassa oli se, että mies kuuluu enemmistöläisiin.

Joku saattaa miettiä, että juodaanhan Neuvostoliitossakin. Häpeällistä kyllä, niin juodaan. Pikkuporvarilliset tavat istuvat syvällä jopa maailman ensimmäisessä sosialistisessa valtiossa. Mutta koittaa vielä päivä, jolloin neuvostokansa katsoo selvin päin tulevaisuuteen. Silloin maailma mullistuu.

Neuvostotoverit ovat pitemmälle sosialismin tiellä ja osaavat hoitaa asiansa ilman meidän neuvojamme. Meillä on yllin kyllin siivottavaa omassa pesässämme. Muistakaa: Raittiuden ihanteet kerran hylänneen moraaliin lyöty särö. Sitä porvari käyttää kernaasti hyväkseen. Niinsanotussa sosiaalidemokraattisessa työväenliikkeessä on niin selkärangattomia niinsanottuja tovereita, että ottavat vastaan CIA:lta rahaa suomalaisten kommunistien vastaisen taistelun rahoitukseen. Verirahoja ne ovat: samainen CIA on yrittänyt tappaa Castron, se laittoi bolivialaiset kätyrinsä murhaamaan Che Guevaran - ja Pinochetin teurastamaan Allenden ja tuhansia muita chileläisiä tovereita. Näitä dollari-imperialisteja vastaan meidän on käytävä taistelua suomalaisten työmiesten vähästään antamin varoin niinsanotun porvarillisen sananvapauden oloissa.

Väitetään elämän muuttuvan ikäväksi raittiina. Totuus on päinvastainen. Toverit, raittius on myönteinen, tervehenkinen, päihteistä vapaa elämäntapa. Pullonkallistelulta vapautuva aika voi aluksi tuntua vaikealta täyttää. Yksi koeteltu keino on yhteiskunnallisen tietoisuuden tason kohottaminen opintokerhoissa. Toinen on kuntourheilu - tai kuten nykyään yhä useammin sanotaan liikunta. TUL on ottanut kuntoliikunnan yhä voimakkaammin ohjelmaansa.

Taloudellisestikin raittius kannattaa. Säästyneillä varoilla voi matkustaa vaikka Krimille tai Bulgariaan lekottelemaan aurinkorannoilla tai ostaa neuvostoliittolaisen laatuauton.

Toverit! Liittykää raittiin työväen tiivistyviin riveihin. Jättäkää kosteat jälkipelit ja maljailu. Pitäkää osaltanne huoli, että ensi kesän liittojuhlilla juniorien ei tarvitse hävetä johtajiensa puolesta.

Lopputoteamuksena sanoisin, että raittius ja urheilukunto ovat suorastaan menestyksellisen luokkataistelun ehdoton edellytys. Yhtenäisen työväenluokan painetta porvarit eivät määrättömiin kestä. Sitä ikävämpää on ollut seurata SKP:n hajottajien puuhia. Kuten toveri Taisto Sinisalo on sanonut: ne tulevat saamaan kansainvälisen edistyksellisen työväenliikkeen jakamattoman tuomion. Toverit, pitäkää rivit yhtenäisinä