Punatähdet | Teräksen lukupiiri: Sosialismi ja ekologia

Älkäämme liiaksi mairiteltko itseämme niillä voitoilla, jotka ihmisinä olemme saavuttaneet luonnosta.
Luonto kostaa meille jokaisen sellaisen voiton.
Jokainen voitto tuo tosin alkuvaiheessa mukanaan seurauksia, joita oelmme toivoneet, mutta toisessa ja kolmannessa vaiheessa sen vaikutukset ovat kokonaan toisenlaisia, odottamattomia, jostka hyvin usein tekevät tyhjäksi aikaisemmat tulokset.

Friedrich Engels: Luonnon dialektiikka, Moskova 1971.

Kuinka oikeassa Engels aikoinaan olikaan tokaistessaan: "Ihmiskunnalla on kaksi vaihtoehtoa, sosialismi tai barbaria".
Tänä päivänä osaamme määritellä tuon barbarian. Se on ekokatastrofi, jonka takana on ympäristöstä piittaamaton cowboy-talous.
Kapitalismiin erottamattomasti kuuluvat voiton tavoittelu, pääomien kasaaminen ja keskittyminen tekevät ekologisen kriisin välttämisen mahdottomaksi.
Jos kapitalismi ratsastaa ympäristöstä piittaamattomalla cowboy-taloudella, ainoa vaihtoehto maapallolle on ekomarxilainen sosialismi. Avaruuslaivatalous tarkoittaa talousjärjestelmää, joka tunnustaa maapallon voimavarojen rajallisuuden.
Suunnitelmatalous eli sosialismi on avaruustalousjärjestelmä. Vielä lennokkaampi nimitys avaruuslaivataloudelle olisi Mir-talous.
Kapitalistisen cowboy-talouden ahneus aiheutti Harrisburgin atomivoimalan onnettomuuden vuonna 1979. Jukka Pakkalan kirja on kirjoitettu juuri sen jälkeen ja sen kyllä huomaa.
Kirja onkin populistisen atomivoimavastainen ja siinä höyrytään aurinkovoimasta ja tuulivoimasta. Muilta osin opuksesta on aidolle ekomarxilaiselle ajattelun evääksi.

Ympäristöliike syntyi protestina kapitalistisen kerskakulutuksen cowboy-taloudelle. Vaikka osa liikkeen keihäistä osoittaakin kasvusosialismia ja työväenliikettäkin vastaan, on uudella ympäristöväellä ja perinteisellä ympäristösosialisteilla paljon yhteistä.
Ympäristöliikkeen ihmiset onkin pikimmiten rekrytoiva luokkatietoisten joukkoon, osaksi vallankumousrintamaa.
Engelsin kirjoituksista huolimatta luonnonsuojelulla oli pitkään porvarillisen puuhastelun leima. Suomessa se johtuu liikkeen historiasta: Helsingissä perustettiin vuonna 1870 Kevät-yhtiö lintusten hyväksi. Se, jos mikä, oli akateemisen porvariston puuhastelua.
Niinpä työväenliikkeeltä pääsi joksikin aikaan unohtumaan, kuinka tärkeää on jatkuvasti pitää esillä ympäristöasioita. Vuonna 1968 Suomen Luonnonsuojeluliittoon kuului lähes 5000 jäsentä. Vain kolme heistä uskalsi tunnustautua työmieheksi.
Myös sosialistinen liike pohjautuu moraaliseen protestiin vääryyttä vastaan.

Sosialistisen työväenliikkeen tavoitteena on ihmisen vapauttaminen riistosta, sorrosta, nöyryytyksestä.
Me olemme kuvitelleet luovamme yhteiskunnan,
jossa tuo tavoite toteutuu, kunhan me järjestämme ihmisen aseman tuotannossa uudelleen.
Uusi ekologinen tieto tuo oivalluksen, ettei se yksin riitä.

Ilkka Christian Björklund, Uudistuva Ihmiskunta 2/1979.

Sosialistinen suunnitelmatalous pystyy siis halutessaan myös tuhoamaan ja turmelemaan ympäristöä. Vaikka näin ei olekaan vielä tapahtunut, on tuon seikan teoreettinen mahdollisuus hyvä pitää mielessä. Tästä oivalluksesta kumpuaa ekososialistinen ajattelu.

Vuonna 1980 yli puolet Suomen energiatuotannosta tuli öljystä. Ilman puhtauden kannalta öljy ja kivihiili eivät varmasti ole parhaita mahdollisia vaihtoehtoja.
Öljyä, hiiltä ja vesivoimaa kutsutaan "tavanomaisiksi energialähteiksi." Onko koskien valjastaminen ja hengitysilman pilaaminen "tavanomaista" ja siksi hyväksyttävää toimintaa?
Puhtaan ilman tulevaisuus on mahdollista vain edistyksellisten ja turvallisten neuvostovalmisteisten atomivoimaloiden lisärakentamisen avulla. Ympäristöstä on pidettävä huolta.
Niin ajatteli presidentti Urho Kaleva Kekkonenkin paljon ennen uuden ympäristöliikkeen nousua:

Tulevaisuuden ehkä vaikeimmin ratkaistaviin asioihin kuuluu, kuinka voidaan ajoissa estää ympäristön saastuminen. Se edellyttää hyvinkin radikaalia puuttumista yksityisten ja yhteisöjen omistusoikeuteen
Tähänastinen tulkinta omaisuudensuojasta antaa pienelle vähemmistölle oikeuden torjua järkiperäiset toimenpiteet elinympäristömme turmeltumisen estämiseksi.

Urho Kekkonen: Demokratia ja perusoikeudet, 1972.

Toveri Jukka Pakkala ei suinkaan ole itse raapustanut koko Sosialismi ja ekologia-kirjaa. Hän vastaa kirjan kokonaisuudesta ja artikkelien toimittamisesta sekä opuksen johdannosta.
Toveri Hannu Penttilä kirjoittaa ympäristösuojelun tulevaisuudesta ja suomalaisesta ympäristöliikkeestä, toveri Jorma Bergholm yllyttää ympäristöliikettä ja työväenliikettä yhteistyöhön, toverit Harri Juvonen ja Paavo Hynynen pähkäilevät taloudellisen kasvun ja teknologian pulmia, toveri Jorma Oksanen selvittää ekososialistien ajattelua, toverit Niilo Jääskinen ja Juhana Vartiainen analyseeraavat ekomarxisti Hartvig Saetraa. Kirjan toimittanut Pekkala haluaa kaikki luokkakantaiset mukaan ympäristökeskusteluun: "Pallo on nyt sinulla - maapallo."

Teräksen lukupiiri: Vallankumous on ekoteko